Hei, minä olen Liisa

Synnyin viime sunnuntaina. Olen sisarusparven ties monesko, äitini ei muista.
Uusi sisko on jo aluillaan.  Viime joulun alla valmistunut sisareni on jo matkustanut ison meren taakse.

Minut on kudottu Novitan Kotiväki-langasta. Sisälläni on täytevanua. Hiukset on tehty mistä lie puuvillalangasta ja puvun äiti virkkasi Bravo Baby Color langasta jota löytyi Prismasta.

En vielä tiedä millaiseen kotiin päädyn. Haluan tuoda iloa lapselle tai vahukselle. Uusi äitini saa antaa minulle minkä nimen vain, mutta työnimeni on Liisa.

Nöpö In Memoriam

Olit kiltti..

Nöpö syntyi Neulamäessä 8.3 2001

ja eli Julkulassa perheemme jäsenenä

liki 12 vuotta. 4.3.2012 jouduimme päästämään hänet

kisujen  taivaaseen.

Kodissamme ja sydämissämme on kisunmentävä kolo.

Mukavat muistot lohduttavat surussamme.

...olit utelias...

.. ja pikkuisen villi

Pyhiinvaellus Valamoon 2 ja 3. 3.2013

Uuuden Valamon Kristuksen kirkastumisen kirkko

Hengen ravinnon


lisäksi mukaan tarttui


hyvää

suulle

korvalle ja silmälle

Valamon Jumalanäiti

Konevitsan Jumalanäiti

Sergei ja Herman Valamolainen

Talven kuvia

                                           Lumihattu päässä, pitkä nenä jäässä, mikä tämä on?

Bussikatoksen talviasu

Rukousnauhat

Aloittelijan töitä

Rukousnauha on ortodoksisen kirkon perinteessä yleisesti käytetty rukouksen apuväline.

Rukousnauha auttaa keskittymään rukouksessa ja voi olla mukana seuraava matkakaveri muistuttaen Jumalan läsnäolosta.

Rukousnauhaa käytetään yleensä n. Jeesuksen rukousta toistettaessa: "Herra Jeesus Kristus Jumalan Poika, armahda minua syntistä".
Rukous lausutaan kunkin solmun kohdalla kerran hiljaa mielessä tai yksin rukoiltaessa mahdollisesti ääneen.

Solmun tekeminen tuntuu aluksi mahdottomalata, mutta sinnikkäällä yrittämisellä sen voi oppia.
Haluaisin tehdä kuvasarjan joka vaiheesta, mutta vielä minulla ei ole ollut aikaa tai viitseliäisyyttä sen tekemiseen. Kenties tulevaisuudessa.

Anteeksiantoa ja päärynäjälkkäriä

Hyvät ihmiset,
olin aivan maissa vielä lauantaiaamuna kun olin yön unettomina tunteina
miettinyt perjantaina pääkaupungista etänä annettua infoa.
Lauantaipäivän olin sekä henkisesti, että fyysisesti aivan poikki.

Viime yönä näin unen jossa sain olla niin turhautunut ja vihainen, etten valvemaailmassa ikinä.
Heräsin levänneenä ja ymmärsin, että uni oli annettu minulle juuri tähän tilanteeseen voimia antavana.

Menin sunnuntaiaamuna liturgiaan ja vielä kirkossa mietin, miten voin mennä nauttimaan  ehtoollista jos en ole antanut anteeksi "niinkuin mekin anteeksi annamme velallisillemme".
Sillä hetkellä tajusin, ettei se kohtaamamme vääryys ollut henkilökohtaista, eikä ollut tarkoittanut vahingoittamaan minua tai ketään meitä joille se ilmoitettiin.
Voin vain todeta, että antakoon Jumala anteeksi heille, sillä he eivät tiedä mitä tekevät (edustamalleen organisaatiolle).

Teimme tyttäreni kanssa yhdessä sunnuntaipäivälliseksi, lasagnea ja jälkiruoaksi päärynäjälkkäriä.

Elämä on edelleen ihanaa!!!!!!!!!!!!

Talven ihmeitä

Työmatkani varrella on kallioinen seinämä, johon muodostuu joka talvi
kauniita jäämuodostelmia.
Eräänä joulukuisena aamuna otin mukaan lyhtykynttilän ja asetin sen
koloon joka oli syntynyt seinämään, sitten huomasin vielä toisenkin kolon.
En osannut päättää kumpi oli hienompi niinpä otin kuvan molemmista.

Kun kävelin illalla kotiin, tuli paloi vielä lyhdyssä.
Toivottavasti se ilahdutti jonkun toisenkin kulkijan mieltä.