Oho, kylppäriin on ilmestynyt hiustenkuivaaja ja muuta pientä. Missähän asukkaat viipyvät.

Hups, tästä piti tulla käkikello, mutta kelvannee vintille. Kaikki tekeleet eivät onnistun yhtä hyvin kuin Strömsöössä.

Työhuoneen lattialla on rimoja ja vanerilevyjä, niistä pitäisi kyhätä Villa Helenaan vintti.

Kun olin pieni, Suomessa ei ollut vielä televisiota, meillä kotona ei vielä puhelintakaan.
Internettiä ei oltu vielä keksittykään. Mutta olihan radio, jossa alkuun vain Suomen Yleisradio.
Kuuluttajina Kaisu Puuska-Joki ja Carl-Eric Creutz.
Istuin korva radion kyljessä ja kuuntelin klassista musiikkia ja sen ajan iskelmiä. Luin radion asematalukosta
kaukaisia paikannimiä ja joskus salaa käänsin aseman osoittimen jonkin mielenkiintoisen nimen kohdalle,
kuten Hilversum tai Bruxelles. Kuulin puhetta josta en ymmärtänyt sanaakaan.

Yksi musiikkikappale tallentui minuun loppuelämäksi. "Siel lauantai iltana valkeat tuomet ne kunnaille antavat lehtevän näyn...siis pyöritä, lennätä pellavapäätä, ett silmissä lentävät sägenet lyö, ne yöt ovat valkeat, kuluvat kohta mut pellavapäätä et omaksi saa" Georg Otsin ääni ei unohdu koskaan.

Pitihän Villa Helenaankin saada "oikea" radio. Kuori balsasta, etuosa mustaa pahvia ja kangasta ja palanen koristeverkkoa (kiitos Riitan). Radion "silmä" on vihreä paljetti ja nappulat muotoilin Fimosta.
Seuraavaksi täytyy rakentaa hyllykkö radiolle.

Tervetuloa nukkekoti Villa Helenaan

Nukkekodilla pitää olla nimi tottakai, voi vaikutta pröystäilevältä kutsua tätä villaksi. Olin aikeissa perustaa
nimikilpailun, mutta Villa Helena jotenkin alkoi pyöriä kielellä ja se tästä sitten tuli. Talo ei ole vielä valmis.
Makuuhuoneesta siirtyy ompelukone vinttikerrokseen joka on vielä levyinä odottamassa.

Astu sisään.

Joku on hakenut puita sytyttänyt tulen takkaan.

Tänne pitää kehitellä vielä suihkukaappi ja pesukone

Päiväpeitto ja kampauspöytä puuttuu.

Tänään valmistui sohva, tai mikähän seslonki tämä mahtanee ollakaan.

Balsasta ja jäätelötikuista sen rustasin. Tarkoitus oli tehdä tavallinen moderni sohva, mutta tällainen lähti syntymään.

Sentään jääkaappi tuli valmiiksi. Jos omassa jääkaapissakin olisi pelkkiä vihanneksia voisi vaikka hoikistua.

Kiitos, kaikki höpönassut tilpehööreistä, kuten jäkälästä, joka muuttui persiljaksi.
Kiitos myös ukkokullalle joka toi eilen pikasilotetta ja pienet saranat rautakaupasta.
Nyt pitää viimeistellä jääkaappi, jonka esittelen myöhemmin.

Sängystä piti tulla pylvässänky, mutta makuuhuone johon se on tarkoitettu on niin pieni, että koko näkymä huoneeseen olisi peittynyt.
Jalat, pylväät ja pohjasäleikön tein jätskitikuista ja reunat sytyketikuista.
Kun pylvässänky osoittautui liian massiiviseksi, sahasin toiset pylväät pois.
Päädyksi liimasin peililasisen lasinalustan ja pylväiden päihin pisaranmuotoiset lasihelmet.
Kunhan kaikki vuodevaatteet valmistuvat siinä kelpaa pötkötellä.

Tätä tarvitaan joskus, olipa emäntä pitkä tai pätkä.
Kiitos jätskistä tykkäävien työkavereiden minulla on
pino jäätelötikkuja joista tein jalat ja askelmat.
Istuinosan tein balsasta.

Meilläpäin tätä kutsutaan emännän jatkoksi, miten teillä?

Kurkistetaanpa jo kylppäriin. Vielä sieltä puuttuu kaikenlaista tarpeellista. Kylpyhuonekalusteet ovat lomareissun tuliaiset Minimaailmasta. Lampun kupu on deodoranttipullon pallukka. Pyyheteline on vyönsoljen puolikas. Seinää kiertävä hyllykkö Bilteman pyökkitikuista(myydään sytyketikkuina). Suihkunurkkaus ainakin vielä puuttuu ja kaikkea pientä tarpeellista hyllykölle. WC paperirullat ovat mehupillin päälle kierrettyä wc paperia ja rullat on kääritty silkkipaperiin.

 Eilen valmistui matto ruokapöydän alle.

Tässä puolestaan sängynvierusmatto ja tohvelit
rouvalle, josta ei vielä ole näkynyt vilaustakaan.

Tahtoo verstaan

Viime viikolla sain Lelu ja Nukkekodista tilaamani juuri ilmestyneen Maria Malmströmin
Nukkekoti Väinölän tapaan- kirjan.
Upea katselukirja ja ideapankki. Ohjeitakin kiitettävästi.
Minun nyherrykseni kalpenevat Väinölän rinnalla, mutta onhan Mariakin joskus aloittanut.

Tahtoo verstaan ja kuviosahan, pöytäsahan, pienoisporakoneen, sorvin, nauhahiomakoneen.....

Kaikkea ei voi saada, eikä tarvitsekaan. Hauska huomata, että vähemmälläkin arsenaalilla voi toteuttaa
kaikkea kivaa. Pääasia, että nauttii ideoinnista ja niiden toteutuksesta.

Pientä askaretta

Ei kaapissa vielä asuta. Sitä kalustetaan parhaillaan. Ennen kuin kukaan pääsee kurkistamaan sisälle, näytän muutamia näperryksiä.

Pelargonian olen tehnyt netistä saamillani ohjeilla. Kukka on tehty lävistäjällä tehdyistä pyörylöistä,
joihin leikkasin saksilla lovet ja pyörittelin hellästi sormenpäillä. Kiinnitin ne liimassa pyöräytetyn kukkalangan päähän. Lehdet ovat kukkalangasta ja maalarinteipistä ja maalattu akryylivärillä. Ruukku on itse tehty huoneilmassa kuivuvasta terrakottamassasta ja mullaksi on liimattu kahvinporoja. Tästä  kuvasta unohtui pois tulitikku, mutta mittasuhde on suurin piirtein sama kuin muissa kuvissa.
Tämä samainen kukka nököttää nyt tyttäreni nukkekodin ikkunalla.

Herkulliset hedelmät tyttäreni muotoili Fimo massasta. Maljan tein kukanmuotoisesta napista ja jalka on Fimoa.



Keinun tein balsasta ja coctailtikuista. Ensin piirsin paperille kaavat ja leikkasin palat terävällä veitsellä.
Balsa on työstettäväksi helppoa ja vaikeaa, helppoa koska se on pehmeää, mutta vaikeaa koska se murtuu helposti.
Terävän mattoveitsen lisäksi tarvittiin hiomapaperia ja lopuksi valkoista maalia.
Keinu sai maton rakkaan anoppini virkkaamasta pitsistä.

... mitä ihmettä, asuuko siellä joku jo?

Ajatus omasta nukkekodista tuli kuten ajatukset yleensä jostain alitajunnan sopukoista.
Lapsena en omistanut enempää nukkekotia kuin leikkimökkiäkään (trauma?)
Yhtäkkiä piti saada kaksi nukkekotia, aikuinen tyttäreni halusi myös sellaisen.
Nopean ynnäyksen tulos oli useita satoja euroja kahdesta valmiista nukkekodista, joten taloudellinen
minäni (minulla on sellainenkin) heristi pikkuruista sormeaan ja käski miettimään halvempaa ratkaisua.

Jo vain, makuuhuoneessamme kökötti yöpöydän virkaa toimittavat, yöpöydiksi hieman isot kaapit,
ja sisustajaminäni halusi Ikeasta valkoiset Hemnäsit. Joten apropoo, meillä oli kaksi kaappia ...