Kulitsalle kun kävi miten kävi, pasha sentään onnistui.
"Kristus nousi kuolleista-totisesti nousi" Pääsiäisiloa kaikille!
Tämä on alati elämää ihmettelevän naisihmisen blogi, jolle nukkekotiharrastus ei riittänyt vaan piti saada mökki jonne itsekin mahtuu sisälle. Siispä siirtolapuutarhamökki oli seuraava vaihe. Neljäs kesä puutarhurina on takanapäin. Virkkuukoukku pysyy myös kädessäni ja olenkin suorastaan virkkuukoukussa ainakin talvisin, koska käsillä on oltava aina jotain tekemistä.
sunnuntai 27. maaliskuuta 2016
torstai 24. maaliskuuta 2016
Pääsiäisvalmisteluja
Päätin kokeilla pääsiäisleivän eli kulitsan valmistusta.
Ohjeen mukaan tein ja kattilakin oli litraa isompi kuin ohjeessa.
Ennen uunia näytti vielä hyvältä.
Mutta kuinkas sitten kävikään.
Näytille pääsiäispöytään tästä ei ole, mutta maku on mitä parhain.
Eräänlainen ylösnousemus tässäkin taphtui.
lauantai 19. maaliskuuta 2016
Pilkkikisat Päivärannan siirtolapuutarhalla
torstai 17. maaliskuuta 2016
Kaksi miljoonasta
Molemmat omenapuut saivat omat linnunpöntöt. Sitten ne rekisteröitiin http://yle.fi/aihe/miljoona-linnunponttoa sivulle.
keskiviikko 16. maaliskuuta 2016
Vitsaa vääntämässä
maanantai 14. maaliskuuta 2016
Viimeisin värkkäys
Vanha puutarjotin sai uuden mosaiikki-ilmeen. Tällä voin kantaa kahviserviisin omenpuun alle heti kun säät sen sallivat. Ehtiipähän kuivua hyvin.
sunnuntai 13. maaliskuuta 2016
Talventörröttäjät
perjantai 11. maaliskuuta 2016
Hiihtämässä
Hyvä oli hiihtäjän hiihdellä, kun hanki kantoi ja säkenöi timantteina.
Tässä vasta hymyilyttää, mutta paluumatkalla nauratti jo kovasti. Sattui, että jäätien reunaa ylittäessäni pyllähdin nurin ja yritäpäs nousta ylös kun sukset luistaa alla ja takalisto painaa kuin synti.
Onneksi oli mies mukana ja tuli auttamaan. Noloa, eikö. Sitten kaaduin aivan tasaisella toisen kerran ja siihen mies tuumasi, ettei kahta ilman kolmatta.
Mentiin katsomaan yhtä pajukkoa olisiko siellä pajunkissoja, no ei ollut mutta puiden välistä järvelle takaisin laskeutuessani pyllähdin sen ennustetun kolmannen kerran ja silloin ei meinannut tulla naurulle loppua. No senhän sanotaan pidentävän ikää, niin että hieno reissu kerrassaan.
Tässä vasta hymyilyttää, mutta paluumatkalla nauratti jo kovasti. Sattui, että jäätien reunaa ylittäessäni pyllähdin nurin ja yritäpäs nousta ylös kun sukset luistaa alla ja takalisto painaa kuin synti.
Onneksi oli mies mukana ja tuli auttamaan. Noloa, eikö. Sitten kaaduin aivan tasaisella toisen kerran ja siihen mies tuumasi, ettei kahta ilman kolmatta.
Mentiin katsomaan yhtä pajukkoa olisiko siellä pajunkissoja, no ei ollut mutta puiden välistä järvelle takaisin laskeutuessani pyllähdin sen ennustetun kolmannen kerran ja silloin ei meinannut tulla naurulle loppua. No senhän sanotaan pidentävän ikää, niin että hieno reissu kerrassaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)