Talven ihmeitä

Työmatkani varrella on kallioinen seinämä, johon muodostuu joka talvi
kauniita jäämuodostelmia.
Eräänä joulukuisena aamuna otin mukaan lyhtykynttilän ja asetin sen
koloon joka oli syntynyt seinämään, sitten huomasin vielä toisenkin kolon.
En osannut päättää kumpi oli hienompi niinpä otin kuvan molemmista.

Kun kävelin illalla kotiin, tuli paloi vielä lyhdyssä.
Toivottavasti se ilahdutti jonkun toisenkin kulkijan mieltä.

Kaikki me jätämme jälkiä...

toiset pienempiä...

toiset vähän suurempia

Millaisia jälkiä meistä jää, sinusta ja minusta?
Tarkoitan muistoja jotka jäävät jälkeemme kun jatkamme vaellusta jossain toisaalla.
Viime päivinä olen ajatellut omaa mummoani, joka lähti täältä jo vuonna 1984.
Yhtään ikävää muistoa minulla ei hänestä ole. Muistan hänen pehmeän ihonsa ja voin tuntea jopa hänen tuoksunsa. Hänen ystävälliset siniset silmänsä jotka katsoa napittivat minua milloin vakavina, milloin naururyppyjen ympäröiminä.

Kaikkein vahvin muistijälki hänestä on kun näin hänet viimeisen kerran.
Mummo näki, että nieleskelin kyyneleitä kun minun oli erottava hänestä.
Hän seisoi ovella, vilkutti minulle ja sanoi, ole aina iloinen.

Vaikka elämä ei ollut helppoa, hän säilytti valoisan asenteen elämään.
Toivon voivani noudattaa hänen esimerkkiään.
Elämä on ihanaa.

Heips, viimeisin sisustuslöytöni on tämä Jaanan Kirstusta löytämäni tarjotin, johon voi laittaa esille
mitä milloinkin. Nyt siinä on esillä vanhoja sokerikkoja ja kermakkoja joihin voi lattaa esim. tuikkuja.

Ihanat ihmiset jotka olette vierailleet blogissani, olette varmaan huomanneet juttujeni harvenneen alkuinnostuksen jälkeen.
Nukkekotiharrastus on hieno harrastus, mutta  kun Villa Helenaan tuli valmiiksi tuntui, etten keksinyt mitään uutta. Jätän Lillin ja Leon viettämään ansaittuja eläkepäiviä ja voin halutessani palata tervehtimään myös heitä.
Tässä vaiheessa kuitenkin minua kiinnostavat  monet muut asiat kuten sisustaminen, rukousnauhojen solmiminen, ikonimaalaus, lukeminen ja kissani kuvaaminen.
Viimeksi mainitusta muutamia kuvia iloksenne. Siis kuvia 12 vuotiaasta Nöpö-kissasta.

Lilli oli niin surullinen kun Leo vei varisevan kuusen ulos. Leo päätti ilahduttaa häntä ja kävi pikaisesti hakemassa kukkakaupasta kimpun tulppaaneja. Pienet hyvät teot ovat onnen siemeniä.