Olimme siirtolapuutarhalla haravointitalkoissa.
Tällä kertaa harvalukuinen mutta sitäkin ahkerampi joukko teki puhdasta jälkeä.
Kallansillat tuskin näkyivät kun järvestä nousi usvaa.
Tämä on alati elämää ihmettelevän naisihmisen blogi, jolle nukkekotiharrastus ei riittänyt vaan piti saada mökki jonne itsekin mahtuu sisälle. Siispä siirtolapuutarhamökki oli seuraava vaihe. Neljäs kesä puutarhurina on takanapäin. Virkkuukoukku pysyy myös kädessäni ja olenkin suorastaan virkkuukoukussa ainakin talvisin, koska käsillä on oltava aina jotain tekemistä.
lauantai 21. lokakuuta 2017
torstai 5. lokakuuta 2017
Luopumista
Vaikka elämä kaiken kaikkiaan on ihanaa ja ihmeellistä, siihen olennaisena osana kuuluu luopuminen.
Niinkin pieneltä tuntuva juttu kuin viimeisten kesäkukkien riisuminen ja kompostiin silppuaminen tuntuu ikävältä.
Toin viimeiset kukat kotiin maljakkoon. Siinä ne saavat tuoksua vielä hetken.
Niinkin pieneltä tuntuva juttu kuin viimeisten kesäkukkien riisuminen ja kompostiin silppuaminen tuntuu ikävältä.
Toin viimeiset kukat kotiin maljakkoon. Siinä ne saavat tuoksua vielä hetken.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)