olin aivan maissa vielä lauantaiaamuna kun olin yön unettomina tunteina
miettinyt perjantaina pääkaupungista etänä annettua infoa.
Lauantaipäivän olin sekä henkisesti, että fyysisesti aivan poikki.
Viime yönä näin unen jossa sain olla niin turhautunut ja vihainen, etten valvemaailmassa ikinä.
Heräsin levänneenä ja ymmärsin, että uni oli annettu minulle juuri tähän tilanteeseen voimia antavana.
Menin sunnuntaiaamuna liturgiaan ja vielä kirkossa mietin, miten voin mennä nauttimaan ehtoollista jos en ole antanut anteeksi "niinkuin mekin anteeksi annamme velallisillemme".
Sillä hetkellä tajusin, ettei se kohtaamamme vääryys ollut henkilökohtaista, eikä ollut tarkoittanut vahingoittamaan minua tai ketään meitä joille se ilmoitettiin.
Voin vain todeta, että antakoon Jumala anteeksi heille, sillä he eivät tiedä mitä tekevät (edustamalleen organisaatiolle).
Teimme tyttäreni kanssa yhdessä sunnuntaipäivälliseksi, lasagnea ja jälkiruoaksi päärynäjälkkäriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti