Mökin ikkunasta se jo lupailee, että täältä tullaan.
Lunta on kuitenkin ennätyspaljon, katolta ja taivaalta tullutta.
Keijuntien ja Mettisenpolun kulmassa vanha kaivo on saanut komean lumikannen.
Tämä on alati elämää ihmettelevän naisihmisen blogi, jolle nukkekotiharrastus ei riittänyt vaan piti saada mökki jonne itsekin mahtuu sisälle. Siispä siirtolapuutarhamökki oli seuraava vaihe. Neljäs kesä puutarhurina on takanapäin. Virkkuukoukku pysyy myös kädessäni ja olenkin suorastaan virkkuukoukussa ainakin talvisin, koska käsillä on oltava aina jotain tekemistä.
perjantai 19. tammikuuta 2018
torstai 28. joulukuuta 2017
Lunta, lunta ja lisää lunta
Piti käydä tallaamassa lumet luumupuun, uuden omenapuun ja suklaakirsikan ympäriltä ettei ystävämme pupu pääse napsimaan niiden oksia. Lunta oli jo lähes metri, siinä oli "persjalkasella" kahlaamista.
sunnuntai 24. joulukuuta 2017
Joulua
maanantai 27. marraskuuta 2017
Talven tuntua
Kuukausi onkin jo mennyt edellisistä kuulumisista. Talven tuntua oli mökkimatkalla ja mökin pihalla.
lauantai 21. lokakuuta 2017
Haravointitalkoissa
Olimme siirtolapuutarhalla haravointitalkoissa.
Tällä kertaa harvalukuinen mutta sitäkin ahkerampi joukko teki puhdasta jälkeä.
Kallansillat tuskin näkyivät kun järvestä nousi usvaa.
Tällä kertaa harvalukuinen mutta sitäkin ahkerampi joukko teki puhdasta jälkeä.
Kallansillat tuskin näkyivät kun järvestä nousi usvaa.
torstai 5. lokakuuta 2017
Luopumista
Vaikka elämä kaiken kaikkiaan on ihanaa ja ihmeellistä, siihen olennaisena osana kuuluu luopuminen.
Niinkin pieneltä tuntuva juttu kuin viimeisten kesäkukkien riisuminen ja kompostiin silppuaminen tuntuu ikävältä.
Toin viimeiset kukat kotiin maljakkoon. Siinä ne saavat tuoksua vielä hetken.
Niinkin pieneltä tuntuva juttu kuin viimeisten kesäkukkien riisuminen ja kompostiin silppuaminen tuntuu ikävältä.
Toin viimeiset kukat kotiin maljakkoon. Siinä ne saavat tuoksua vielä hetken.
keskiviikko 13. syyskuuta 2017
Omppupomppu ohhoijaa
Pudokkaita, rupisia osa pupun järsimiä. Tämä on jokapäiväinen puuha näinä päivin. Ei muuta kuin kompostiin, toisaalta harmi mutta maaksihan ne jälleen muuttuvat. Kerätessäni ajattelin tänään, että kyllä me tämän edestä saimme nauttiakin omenankukista ja pörriäisistä niiden ympärillä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)