Lokakuun ensimmäinen päivä

Tämän näköiset jakkaran päällykset sain yhtä vaille valmiiksi, kilosta tuli siis vajaa neljä
päällystä. Kausiväri, loppunut koko kaupungista, täytyy toivoa, että ensi keväänä tulee lisää.

Tänään käänsin vielä tulevaa perunamaata, aurinko paistoi ja minä nautin niin.

Valoa tunnelissa

Tänä aamuna aikaisin ottamastani kuvasta tuli mieleeni kalansilmä.

Kiitos ja anteeksi

Kiitos jos olet seurannut blogiani ja anteeksi, että en ole jaksanut pitää sivua ajan tasalla.

Seinät pohjamaalissa

Valmista tuli

Tein kaksi päivää lapiotöitä, että aidanvierustasta tuli näin siisti.

Kun ilmat kylmenevät ja mökkeily vaihtuu sohvan nurkassa nyhjäämiseen, en aio kuitenkaan pyöritellä pelkkiä peukaloita, vaan otan mukaan myös virkkuukoukun.

Onnellinen viikko

 Marjan poiminta on helpoimpia hommia joita tällä viikolla on tullut tehtyä.
Talikko, harava, lapio, oksasakset ja kottikärryt, siinäpä vasta työkalut jotka toimivat aina kun itse vain jaksaa heilua.

 Täällä on meidän "leikkimökki".

Kun tänään lähdimme väsyneinä mutta onnellisina kotiin, jäi sateenkaari mökin ylle, harmi ettei se näy kirkkaammin kuvassa.

Punainen tupa ja perunamaa

Nytpä tahdon olla ma, pienen mökin laittaja. Seinät kun saan valmihiksi, toisen pään teen kammariksi, päähän toiseen pirttisen, sievän hauskan ja puhtoisen. Näin lauletaan vanhassa lastenlaulussa.

Seinät on valmiina (olleet jo vuodesta 47) ja pikkuinen tupa yhtä tupaa ja kammaria (20 neliöä)  mutta tuo laulu soi aina vaan mielessäni, kun tuota katselen. Puuhaa tulee riittämään, mutta se on niin ihanaa.

Vasta ensi viikolla tehdään kaupat, mutta jo tänään sainmme kerätä pihasta ensimmäiset vadelmat.

Hieman hoitamattomassa pihassa on kaksi tosi vanhaa omenapuuta marjapensaita joka lajia ja paljon hauskaa työtä tulevaisuudessa. Tämä työmaa on siis siirtolapuutarhamökki Päivärannan siirtolapuutarhassa.

Musiikkilöytö

Kerran kesällä kuulin autoradiossa ihan mahtavan kappaleen, joka kesti ja kesti. Höristin korviani, että kuulisin , mikä kappale se oli. Se oli Virolaisen Arvo Pärtin kappale Spiegel im spiegel. No Stokkalla kun oltiin, niin musiikkiosastolle ja sieltä löyyi yksi ainoa Pärtin tupla-cd ja siltä tämä upea liki yhdeksän minuuttia kestävä kappale, jonka lumoissa nyt olen.

Hetkiä helteisessä Helsingissä

Reissussa rähjääntyy

                                                   Ruostuu sitä jos jää paikalleenkin

                                         Mutta pakko on joskus levähtää