ZZZZZ

Kävin eilen myyjäisissä ja ostin kolme arpaa euron kappale.
Voitin  unienkelin.

Nukuin oikein makeasti viime yönä. Yhtään en tiedä kuka tämän ihanan on tehnyt. Kiitos hänelle.

Koruilua

Tämä ei ole poliittinen kannanotto mihinkään suuntaan. Maatuskat ovat rauhaa rakastavia hahmoja, tulivatpa ne sitten idästä tai minun omasta kotikutoisesta korupajastani. Miten ihanaa näitä oli värkätä ja lisää on tulossa. Fimosta muotoilin ja Deka nimisellä maalilla töhersin.

Neulomallakin voi tehdä kaulakorun. Kymmenen silmukkaa jaettuna kolmelle puikolle, ja sisälle hieman huovutuksessa epäonnistuneita huopahelmiä pötkön sisälle. Samalla langalla kiristys helmien välistä ja siinä se.
Lukko on nupin takana piilossa.

Uudessa Valmossa

Miten ihana retki meillä taas olikaan.

Tutustuimme Ina Collianderin näyttelyyn isä Sergius Collianderin opastuksella.

Sureva enkeli grafiikka-työ esittelyvuorossa.

Kristuksen kirkastumisen kirkko

 Papistoa poistumassa kirkosta liturgian loputtua

Luostarikissa Niksu päiväunilla
Tuohuksen ( myymälän)
sohvalla. Vaikka Niksu on hiilenmusta,
väri muuttui ilmeisesti salaman vaikutuksesta. Niksulla on omat nimikkosalmiakit ja hedelmäkarkit myymälän valikoimassa. Hänet on myös kuvattu postikorttiin, joita voi myös ostaa Tuohuksesta.

Säilykepurkkien uusi elämä

Näihin purkkeihin voisi kylvää vaikka pääsiäisruohoa tai yrttejä. Rakko tuli käteen korkkeja halkaisessa ja kuumaliimaa kului jonkin verran. Virkkaus toki sujui kuin leikki.

Koristelua luonnossa ja luonnosta

Pakkasukko oli yöllä taiteillut lätäköstä korun, tai ainakin se minusta näytti siltä.

Minä puolestaan koristelin styroxmunan pajunkissoilla.
Oikeankin tyhjennetyn munan voisi koristeella, mutta tämä oli vähän isompi ja näyttävämpi , ei tosin niin luomu kuin tyhennetty muna. Tarvitaan kuumaliimaa, iso kourallinen kisuja ja jonkinlainen muna.

Rakkaita muistoja

Kerroinkin jo aiemmin vierailusta ujon Martan ja vähän rohkeamman kissaneidin Siirin 

kotona.

Siellä on minulle lapsuudesta tutut ja rakkaat esineet kunniapaikalla.

Tässä päästävedettävässä olen nukkunut pienenä monet yöt mummoni turvallisen selän takana.
Nyttemmin sen näyttää vallanneen pikkuväki, nallukat hiirut ja tutun näköinen molla.

Tämä laatikko oli väylä ulkomaailmaan, siihen aikaan kun ei ollut internetiä vielä keksittykään.
Nyt siinä ei ole enää ääntä eikä virtaa, onpahan vaan nostettu hyllylle kunniapaikalle.

Lumikelloja

Piti hieraista silmiä, takapihalla pistää lumen keskeltä lumikellon nuppuja. Muina talvina tähän aikaan samalla kohtaa on ollut ainakin metri lunta.

Naistenpäivän kunniaksi valmistui tämän kevään ensimmäinen pääsiäismuna.