Tässä vasta hymyilyttää, mutta paluumatkalla nauratti jo kovasti. Sattui, että jäätien reunaa ylittäessäni pyllähdin nurin ja yritäpäs nousta ylös kun sukset luistaa alla ja takalisto painaa kuin synti.
Onneksi oli mies mukana ja tuli auttamaan. Noloa, eikö. Sitten kaaduin aivan tasaisella toisen kerran ja siihen mies tuumasi, ettei kahta ilman kolmatta.
Mentiin katsomaan yhtä pajukkoa olisiko siellä pajunkissoja, no ei ollut mutta puiden välistä järvelle takaisin laskeutuessani pyllähdin sen ennustetun kolmannen kerran ja silloin ei meinannut tulla naurulle loppua. No senhän sanotaan pidentävän ikää, niin että hieno reissu kerrassaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti