sunnuntai 26. elokuuta 2012

Kun olin pieni, Suomessa ei ollut vielä televisiota, meillä kotona ei vielä puhelintakaan.
Internettiä ei oltu vielä keksittykään. Mutta olihan radio, jossa alkuun vain Suomen Yleisradio.
Kuuluttajina Kaisu Puuska-Joki ja Carl-Eric Creutz.
Istuin korva radion kyljessä ja kuuntelin klassista musiikkia ja sen ajan iskelmiä. Luin radion asematalukosta
kaukaisia paikannimiä ja joskus salaa käänsin aseman osoittimen jonkin mielenkiintoisen nimen kohdalle,
kuten Hilversum tai Bruxelles. Kuulin puhetta josta en ymmärtänyt sanaakaan.

Yksi musiikkikappale tallentui minuun loppuelämäksi. "Siel lauantai iltana valkeat tuomet ne kunnaille antavat lehtevän näyn...siis pyöritä, lennätä pellavapäätä, ett silmissä lentävät sägenet lyö, ne yöt ovat valkeat, kuluvat kohta mut pellavapäätä et omaksi saa" Georg Otsin ääni ei unohdu koskaan.

Pitihän Villa Helenaankin saada "oikea" radio. Kuori balsasta, etuosa mustaa pahvia ja kangasta ja palanen koristeverkkoa (kiitos Riitan). Radion "silmä" on vihreä paljetti ja nappulat muotoilin Fimosta.
Seuraavaksi täytyy rakentaa hyllykkö radiolle.
Lähetä kommentti